Kertakäyttövälineet kynsihoidossa liittyvät suoraan siihen, kuinka turvallista käynti kynsistudiossa todellisuudessa on. Suomessa kynsiteknikon ammattinimikettä ei ole säädelty lailla, joten kuka tahansa voi periaatteessa avata kynsistudion ilman virallista koulutusta. Tämä tekee hygieniakäytäntöjen tarkistamisesta asiakkaan vastuulla olevan asian, ei pelkkää muodollisuutta.
Miksi kertakäyttövälineet ovat turvallisuuskysymys
Kynsihoidossa käsitellään ihoa, kynsinauhoja ja joskus pieniä haavaumia, jotka syntyvät esimerkiksi limankuorikäsittelyn tai kovettumien poiston yhteydessä. Näiden kautta bakteerit ja virukset voivat siirtyä asiakkaasta toiseen, jos välineitä ei puhdisteta oikein. Erityisen suuri riski liittyy teräviin välineisiin: sakset, pihdit ja rasp-viilat voivat aiheuttaa mikroskooppisia haavoja, joita silmällä ei aina huomaa.
Tartuntariski ei rajoitu vain bakteereihin. Myös hepatiitti B ja C -virukset sekä syyliä aiheuttavat HPV-virukset voivat levitä huonosti puhdistettujen välineiden kautta. Tästä syystä Suomen Kauneudenhoitoalan Liitto SKAL ohjeistaa jäseniään noudattamaan tarkkoja desinfiointi- ja sterilointikäytäntöjä, vaikka niitä ei erikseen valvota kynsistudioissa samalla tavalla kuin esimerkiksi terveydenhuollossa.
Mitkä välineet ovat kertakäyttöisiä ja mitkä steriloidaan
Käytännössä kynsistudioissa käytetään kahta rinnakkaista järjestelmää. Osa välineistä on suunniteltu kertakäyttöisiksi, osa taas kestäviksi metallivälineiksi, jotka steriloidaan jokaisen asiakkaan jälkeen.
Tyypillisiä kertakäyttötuotteita ovat viilat, puskurit, pumite-tikut, tipsit ja liimasively-pensselit sekä pedikyyrissä käytettävät sukat ja hankauskivet. Näitä ei voi puhdistaa niin, että ne olisivat turvallisia käyttää seuraavalle asiakkaalle – huokoinen materiaali imee itseensä bakteereita ja ihosoluja tavalla, jota desinfiointiaine ei tavoita. Metalliset sakset, pihdit ja kynsinauhatyöntimet sen sijaan voidaan ja pitää steriloida uudelleenkäyttöä varten.
Autoklaavi vai pelkkä desinfiointiaine
Laadukas kynsistudio steriloi metalliset työkalunsa autoklaavissa, joka tuhoaa höyryllä ja paineella myös bakteerien itiöt – tavallinen desinfiointispray ei tähän pysty. Autoklaavikäsittely kestää yleensä 15–20 minuuttia 121–134 asteen lämpötilassa, minkä vuoksi studiolla on oltava riittävä määrä välineitä kierrossa ruuhka-aikoina.
Pelkkä alkoholipohjainen desinfiointiaine tai UV-kaappi ei riitä täydelliseen sterilointiin, vaikka se vähentääkin pintabakteereita. Monissa pienemmissä studioissa käytetään UV-kaappia lähinnä jo puhdistettujen, kuivien välineiden säilytykseen odottamassa seuraavaa käyttökertaa – ei varsinaiseen sterilointiin. Kannattaa kysyä suoraan, mikä menetelmä on käytössä, sillä ero vaikuttaa suoraan tartuntariskiin. Aiheesta lisää artikkelissa välineiden desinfiointi studiossa – mitä kysyä.
Yleisimmät virheet ja mitä välttää
Kokenut asiakas oppii nopeasti tunnistamaan muutaman toistuvan puutteen. Ensimmäinen on viilojen ja puskurien kierrättäminen asiakkaasta toiseen ilman vaihtoa – tämä on yksi yleisimmistä säästökohteista, joita huonommin toimivissa studioissa näkee. Toinen on työpöydän puhdistus vain silmämääräisesti likaisten kohtien osalta, jolloin esimerkiksi kynsipölyä kertyy raoista ja saumoista.
Kolmas yleinen virhe liittyy käsihygieniaan: teknikko siirtyy asiakkaasta toiseen pesemättä käsiään tai vaihtamatta käsineitä, vaikka hoidon aikana on kosketettu verta tai eritteitä. Näistä mikään ei välttämättä näy asiakkaalle päällisin puolin siistiltä vaikuttavassa tilassa – siksi kannattaa kysyä suoraan, eikä luottaa vain sisustuksen tai some-kuvien antamaan vaikutelmaan.
Miten tunnistat huolellisesti toimivan studion
Koska ala ei ole Suomessa luvanvarainen, laadun tarkistaminen jää käytännössä asiakkaan tehtäväksi. Hyvä merkki on, että teknikko avaa steriloidun välinepaketin asiakkaan nähden hoidon alussa, ei etukäteen. Kertakäyttötuotteet, kuten viilat ja pumite-tikut, tulisi saada mukaan tai ne hävitetään heti käynnin jälkeen.
Kysymällä suoraan sterilointimenetelmästä ja koulutustaustasta saa nopeasti kuvan studion vakavuudesta. Aiheeseen syventyy tarkemmin artikkeli kynsistudion valinta – näin löydät luotettavan tekijän. Myös Tukes eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo kynsigeelilakkojen kemikaaliturvallisuutta, esimerkiksi HEMA-yhdisteen pitoisuuksia, joka on yleinen allergisten reaktioiden aiheuttaja geelilakkauksessa.
Kun ihossa tai kynnessä näkyy jotain poikkeavaa
Yleinen väärinkäsitys on, että kynsistudio voi diagnosoida kynsisienitulehduksen eli onykomykoosin. Näin ei ole – ammattitaitoinen teknikko voi tunnistaa poikkeavan ulkonäön, paksuuntumisen tai värimuutoksen merkkejä, mutta varsinainen diagnoosi ja hoito kuuluvat lääkärille tai jalkojenhoitajalle. Vastuullinen studio kieltäytyy tekemästä kosmeettista hoitoa epäilyttävään kynteen juuri tartuntariskin vuoksi, ei ilkeyttään.
Aiheesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa kynsisieniepäily – miksi studio ei tee hoitoa. Sama koskee avohaavoja, tulehtuneita kynsinauhoja tai ihottumaa – niiden päälle ei tule tehdä rakennekynttä tai geelilakkausta, vaikka asiakas sitä pyytäisi.
Usein kysyttyä
Voiko saman viilan käyttää useamman asiakkaan hoidossa, jos se desinfioidaan välissä?
Ei voi turvallisesti. Viilat ja puskurit ovat huokoista materiaalia, joka imee itseensä kynsipölyä ja ihosoluja tavalla, jota desinfiointiaine ei poista kokonaan. Tästä syystä ne kuuluvat kertakäyttötuotteisiin ja tulisi vaihtaa jokaiselle asiakkaalle uuteen.
Riittääkö UV-kaappi metallivälineiden sterilointiin?
UV-kaappi sopii lähinnä jo puhdistettujen välineiden säilytykseen, ei varsinaiseen sterilointiin. Täydellinen sterilointi, joka tuhoaa myös bakteerien itiöt, vaatii autoklaavikäsittelyn höyryllä ja paineella.
Mistä tietää, onko kynsistudio noudattanut hygieniaohjeita?
Selkein tapa on kysyä suoraan, avataanko steriloidut välineet asiakkaan nähden ja saako kertakäyttötuotteet mukaan käynnin jälkeen. Myös työpisteen siisteys ja käsineiden käyttö kertovat paljon studion yleisestä huolellisuudesta.
Yhteenveto
Kertakäyttövälineiden ja huolellisen sterilointikäytännön yhdistelmä on se, mikä erottaa turvallisen kynsihoidon riskialttiista. Koska ala ei ole Suomessa säädelty ammattinimikkeenä, vastuu hygieniakäytäntöjen tarkistamisesta jää pitkälti asiakkaalle itselleen. Kysymällä sterilointimenetelmästä, tarkkailemalla työpisteen siisteyttä ja luottamalla omaan vaistoon poikkeavien oireiden kohdalla voi vähentää tartuntariskiä merkittävästi – ja samalla varmistaa, että kynsihoidosta jää käteen vain hyvä kokemus.